Rap-maailman isoimpia nimiä ikuistanut valokuvaaja esitteli uuden näyttelynsä Klangille.
Uncategorized. Luokittelemattomat. Tätä nimeä kantaa hiphopin suurimpia nimiä valokuvanneen Chi Modun näyttely, jonka avajaisia vietettiin eilen Vantaan taidemuseo Artsissa. Ympäri maailmaa valokuviaan esitelleen nigerialaissyntyisen valokuvaajan toinen näyttely Suomessa on poikkeuksellinen kansainväliselläkin tasolla. Artsin Jean Ramsayn sekä Karri ”Paleface” Miettisen kuratoima näyttely esittelee 1990-luvulla The Source -räppilehden kuvatoimituksen päällikkönä toimineen Modun ikonisimpia töitä isommassa mittakaavassa kuin koskaan aiemmin.
Chi Modun nimi liitetään yhdysvaltalaisten huippunimien historiallisesti merkittäviin valokuviin, joita hänen uransa aikana on kertynyt runsaasti. Modu on kameransa etsimen läpi nähnyt muun muassa 2Pacin, Wu-Tang Clanin, The Notorious B.I.G.:n sekä Nasin poseerauksia, ja monet hänen töistään edustavat edelleen nykyisten ja edesmenneiden tähtien huippuhetkiä. Koko kesän Artsissa esillä oleva Uncategorized-näyttely tarjoaa huolellisesti kuratoidun kokoelman kulttuurillisesti merkittäviä otoksia, joita katsellessa tuntuu kuin olisi itse läsnä kuvauspaikalla.
Uncategorized eli Luokittelemattomat merkitsee taiteilijalle hänen lähestymistapaansa töihinsä. Modu halusi luoda näyttelyn ilman selkeää teemaa, sillä hänen mielestä hänen työnsä eivät kuulu minkään tietyn stereotypian alle.
– Kyseessä on eräänlainen julkilausuma stereotypioita vastaan, Modu kommentoi näyttelyä etukäteen.
Ensimmäisenä monelle tulee mieleen, miksi juuri Artsi? Tai miksi Suomi ylipäätään näin merkittävän näyttelyn sijainniksi – etenkin, kun Modulla oli jo kesällä 2014 näyttely Porin taidemuseossa? Tätä ei keskustelussa tarvinnut tuoda edes esille, sillä valokuvaaja avasi itse intohimoisesti näyttelyn sijainnin merkitystä.
– Haluan mennä sinne, missä minua arvostetaan. Minusta jokainen haluaa tehdä niin, ainakin alitajuisesti. Porin näyttely oli iso menestys, vaikkei Pori ole lähelläkään Helsinkiä. Puhumattakaan siitä, että koko Suomessa on vain 5,5 miljoonaa ihmistä. Se on mielestäni ihan käsittämätöntä. Halusin tuoda näyttelyn Suomeen, koska täällä asiat toimivat ja Karri ehdotti tätä tilaa minulle. Mielestäni tämä on täydellinen tila tällaiselle näyttelylle.
https://www.instagram.com/p/ByVAtBrBCJa/
Näyttelyn toinen kuraattori Jean Ramsay muistelee tilannetta, kun idea näyttelyn järjestämisestä nousi puheisiin ensimmäisen kerran.
– Ne olivat pitkät neuvottelut. Taidettiin 42 sekuntia neuvotella asiasta, sitten tilasimme olutta, Ramsay naureskelee.
Modu ihmettelee monta kertaa keskustelun aikana, miten hulluna suomalaiset ovat hiphopiin. Hänellä on oma teoriansa asiasta.
– On helppoa nähdä miksi suomalaiset tykkäävät hiphopista niin paljon, kun miettii maan historiaa. Satoja vuosia ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla. Suomalaiset siis ymmärtävät, miltä tuntuu kun sorretut ihmiset tarvitsevat äänensä kuuluviin. Suomalainen hiphop on ihan hullua nykypäivänä, olen kuullut muutamia kappaleita. Teidän pitäisi vähän rauhoittua, Modu vitsailee.
Vakuuttavuuden puutteesta tilassa ei tosiaan ole kyse. Massiiviset printit sellaisista kuvista, joita itse olen katsellut lapsena levynkansista tai nähnyt jossain dokumentissa, ovat nyt kasvojeni edessä isoina isolla i:llä. Hiphopista jotain tietävällä henkilöllä tulee varmasti kylmät väreet viimeistään viisi metriä leveän ja neljä metriä korkean Wu-Tang Clan -kuvan kohdalla. Modu toteaa ylpeänä sen olevan isoin kuva näyttelyssä.
– Kuvani ovat osa minua, ja ne esittävät sitä, miten näen kuvissa esiintyvät ihmiset. Mielestäni tein aika hyvää työtä siinä, että kuvista välittyy henkilöiden persoona 20 vuotta kuvan ottamisen jälkeenkin. Se, että kuvat ovat tässä kokoluokassa, on ihan hullua. Olen todella tyytyväinen painojälkeen ja siihen, miltä kuvat näyttävät.
Tuo on kuvattu 6×7 -koossa, tuo ison formaatin kameralla, tuo taas on 35mm. Modun kävellessä pienempien printtien ohitse, hän osoittaa jokaista ja osaa silmänräpäyksessä kertoa millä kameralla ja missä filmikoossa kuva on otettu.
– Näiden tunnistamisen oppii ajan kanssa.
Modun mukaan hän on säilyttänyt joka ikisen alkuperäisen negatiivin, mitä hän on ikinä kuvannut.
– Ne ovat aarteitani, joita pitää suojella hinnalla millä hyvänsä.
https://www.instagram.com/p/BOhuInlB67A/?igshid=y5v3bxzot11l
Kuvissa on erityistä se, että suurin osa artisteista on ollut kuvaushetkellä vasta aloittelevia tai nousevia nimiä. Hyvänä esimerkkinä tästä on seinällä oleva pienempi kuva Nasista omassa huoneessaan Queensbridgen projekteilla.
– Tällaista Nasin elämä oli ennen hänen nousuaan. Tämä kuva on otettu vuonna 1993, vuosi ennen hänen uransa tärkeimmän albumin, Illmaticin julkaisua. Kulmassa näkyy Queensbridgen koripallojoukkueen maskotti-pehmolelu, Nintendo sekä Commodore 64 -tietokoneen monitori. Seinässä hänen yläpuolellaan on luodinreikä. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, Nas lentää vuosittain pitkiä matkoja esiintymään ympäri maailmaa isoille yleisöille. Sitä on ihan hullua ajatella.
Kesken haastattelun ohitsemme juoksee mies, joka tervehtii iloisesti valokuvaaja ja jatkaa heti takaisin muihin hommiin. Ajattelin ensin kyseessä olevan joku taidemuseon työntekijöistä, mutta hän olikin Modun omaa väkeä.
– Hän on minun pääarkkitehtini. Tämänkin näyttelyn toteutuksen takana on vahvasti tämän miehen kädenjälki. Porissa meillä oli isommat kuvat tilan ulkoseinillä ja näillä siirrettävillä seinillä tilan keskellä oli pienemmät teokset. Nyt käänsimme koko konseptin päälaelleen ja se näyttää hyvältä.
Puhuessani aiemmin taidemuseon työntekijän kanssa, sain kuulla kaiken suunnittelun tapahtuneen eri puolilla maapalloa ja täysin eri aikavyöhykkeillä. Miten tässä onnistuttiin?
– Joo, Karri oli Suomessa, minä olin Pohjois-Amerikassa ja arkkitehtini Etelä-Amerikassa. Teimme suunnittelun virtuaalisessa työhuoneessa, johon saimme mallinnettua tilan ja kuvat niiden valmiisiin paikkoihin. Näimme tässä ohjelmassa myös todellisen skaalan asettamalla ihmisiä tilaan, joten olin täysin tietoinen tilan ratkaisuista ja miltä tila tulisi näyttämään jo ennen ensimmäistäkään käyntiä Suomessa.
Keskustelu siirtyi edellisen viikon Gods of Rap -keikkaan Helsingin jäähallilla, jossa näin Modun vierailemassa. Uteliaisuus heräsi väkisinkin – pitääkö Modu mitään yhteyttä kuvaamiensa artistien kanssa?
– Enpä oikeastaan. Olin niissä tilanteissa nähdäkseni heidät, ja tuodakseni lisäarvoa heidän persoonilleen. En mennäkseni illalliselle heidän kanssaan. Mutta tällaisten tilaisuuksien tullen on toki hienoa istua vanhojen tuttujen kanssa alas ja kysellä kuulumisia. Näin Gods of Rap -konsertissa RZA:n sekä Raekwonin. En ole nähnyt niitä kavereita varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.
https://www.instagram.com/p/ByX6QAqCt1r/
Chin nöyrä persoona hämärtää keskustelussa helposti sitä faktaa, että hän on uransa aikana kuvannut eräitä hiphop-maailman tärkeimpiä henkilöitä. Nämä tähdet ovat käyttäneet Chin ottamia kuvia promotakseen itseään ja ovat niistä selkeästi vielä tänä päivänäkin kiitollisia. Tästä saatiin todiste torstaina iltapäivällä, jolloin Sideways-festivaalilla esiintyvä Nas saapui yllätysvierailulle näyttelyyn.
Haastattelun lopuksi sain valokuvaajalegendan oman linssini eteen. Miestä ei tunnu haittaavan olla kameran toisellakaan puolella.
– Nykyään tähän on jo vähän paremmin tottunut.
Ennen lähtöäni Modu käskee minun odottaa sekunnin ajan. Hän juoksee taidemuseon respaan, ja palatessaan hänellä on kädessään uunituore Chi Modu: Uncategorized / Luokittelemattomat -kirja. Nostaessani pääni kirjasta en kerkeä edes kiitosta sanoa, kun mies on jo juoksemassa museon johtajan kanssa toiseen paikkaan. Kyseessä on erityinen tyyppi, ajattelen.
Chi Modu: Uncategorized – Luokittelemattomat -valokuvanäyttely on esillä Vantaan taidemuseo Artsissa syyskuun alkuun asti. Näyttelyyn on vapaa sisäänpääsy. Lisätiedot täältä.
