Aaro630 on julkaissut musiikkia soolona jo vuosia, mutta kertoo vasta viimeisen vuoden aikana löytäneensä sen, millaista musiikkia hän todella haluaa tehdä. Rap-tuottajana musiikkiuransa aloittanut 25-vuotias seikkailee uudella albumillaan suomirockin maailmassa.
Aaro Virkkala eli Aaro630 julkaisi debyyttialbuminsa 630FM toukokuussa 2021. Myös tuottajana tunnetun 25-vuotiaan kädenjälkeä on sittemmin kuultu muun muassa Lauri Haavin levyillä. Vaikka kolmen vuoden takainen debyytti kulkeekin artistin omalla nimellä, kertoo hän sen olevan silti enemmän ”tuottaja-albumi”.
Tänään, perjantaina 18. lokakuuta, artisti julkaisi toisen pitkäsoittonsa Paha maa:n.
Erona aiempaan on se, että kaikki levyn biisit ovat syntyneet helposti ja luonnostaan. Virkkala kertoo yrittäneensä aiemmin sopia muottiin, joka ei sopinut omaan persoonaan.
– Se ei ole ollut mitään feikkaamista vaan ihan rehellistä fiilistelyä. Oon kuunnellut musaa mitä oon sit refettänyt mun levyllä.
Debyyttilevyn aikaan Virkkala kertoo kuunnelleensa muun muassa The Weekndia ja levyltä löytyykin tuotannollisesti paljon samaa. Jokin on kuitenkin tuntunut väärältä – musiikista on puuttunut rehellinen ja aito tunne.
– Oon pystynyt siihen saundiin tuotannollisesti, mutta se lauluraita on ollut ikään kuin yks elementti. Jos mun uudet biisit on kuin omakuvia, niin ne aiemmat on sitä, että on maalattu joku asetelma.
Lue myös: Melon albumi Noidankehä on kuin musta aukko suomalaisessa rap-musiikissa
”Ehkä se on artistina vähän mälsää et ainoo vahvuus on tuottaminen”
Näyttävien ja modernien tuotantojen sijaan levyllä kuullaan paljon rosoisempaa ja orgaanisempaa tyyliä, jota voisi kuvailla jopa suomirockiksi.
Väliin mahtuu myös hip hop -vaikutteita, joten rap-tuottajan perintö kuuluu. Etenkin single-julkaisu Vampyyrit tuntuu kuin tiivistävän sen, mitä on Aaro630:n musiikki tänä päivänä. Biisillä kohtaavat tyylikkäällä tavalla hiomaton laulu, rap-tarinankerronta ja trap-rummut.
– Mä olin ehkä kelannut että mun vahvuus on tuottaminen. Mut ehkä se on artistina vähän mälsää että ainoo vahvuus on se että osaan tehä kilari biitin.
Biisi onkin tämän vuoden singleistä ensimmäinen ja se avasi samalla jonkin sortin lukon. Sittemmin biisejä on syntynyt paljon helpommin. Idea levystä oli kuitenkin elänyt jo pitkään, mutta se vain etsi oikeaa muotoaan.
Levyn nimikko- ja viimeinen biisi oli ollut valmiina jo pitkään, mutta Eevil Stöön päätyminen biisille tapahtui vastikään. Otsikkona Paha maa on syntynyt kyynisyydestä nykyistä maailmantilaa kohtaan.
– Ehkä mä vähän poden semmosta kyynisyyttä ja mua harmittaa tää yhteiskunta, missä me eletään. Maailmaa tuhoutuu ympärillä ja ääriliikkeet kasvaa kasvamistaan. Meillä on hienoja vaatteita, jotka on tehty orjatyöllä toisella puolella maailmaa. Me ignorataan tää kaikki niin ehkä tää levy on kritiikkiä sitä kohtaan.
Levyllä kuultavat tunteet ovat puolestaan lopputulos siitä, kun tajuaa, millaisessa maailmassa elämme. Albumin tekstit ovatkin lähes poikkeuksetta synkkiä tai vähintään anarkian katkuisia.
Virkkala ei kuitenkaan koe olevansa täysin melankolinen ihminen, vaan omaavansa myös toisenlaisen puolen.
– Mä oon aika kaksjakonen ihminen, että välillä mä oon tosi syvissä ja välillä mä oon tosi energinen ja jonne. Se menee kausittain. Välillä on semmosia viikkoja kun herää joka aamu fiiliksellä, että tuntuu tosi pahalta ja sit oonkin taas maailman kuningas.
Kaksi puolta kohtaavatkin levyllä. Hyvänä esimerkkinä toimii single-julkaisu Jätkät, jonka iloisen rallatuksen taakse kätkeytyy syvä kuulumattomuuden tunne. Virkkala itse kuvailee levyn menevämpiä tuotantoja ”renkutuksiksi”.
”Jos koittamalla koitat olla cool ja seksikäs niin ei siitä tule mitään”
Kaksi puolta kohtaavat myös artistin keikoilla. Virkkala kokee, että etenkin rock-vaikutteet tuovat mahdollisuuden esiintyä pieni pilke silmäkulmassa.
– Vaikka aiheet olis tosi vakavia niin mä oon aika semmonen trolli tyyppi. Tuntuu että tänä kesänä ja syksynä keikkoihin on tullut ihan uus energia ja pystyn olemaan lavalla tosi oma itteni.
Toisin oli debyyttialbumin biisien kanssa ja jälkikäteen Virkkalaa huvittaa, kuinka levyllä ei ollut pilkahdustakaan huumorista.
– Jos sä koittamalla koitat olla hiton cool ja seksikäs niin ei siitä tule mitään. Se on mahotonta.
Virkkala uskookin, että aitous puhuu aina puolestaan. Omalla kohdalla se on näkynyt esimerkiksi TikTokissa uusien biisien vastaanotossa.
– Kun persoona ja musiikki kohtaa, se on helpompi ostaa. Jos mä vetäisin ja Joren & Zpoppan uutta Dead presidents –biisiä, se ei kuulostais uskottavalta. Mut kun ne äijät vetää sen niin se kuulostaa. Ne on ne äijät.
Lue lisää päivän ajankohtaisimmista musiikkiuutisista ja pysy ajan tasalla!