Timo Pieni Huijaus – Kaatunut puu
Verse 1
katon näit jälkii jalkapohjieni painamia
ja mietin onks se ollu aina minä?
kuljettu polku ei näytä yhtään siltä miltä luulin
leivänpalasetki liihotellu taivaan tuuliin,
oon ollu eksyksissä, silmist valon pilke hävis
piiloutunu maailmalta ja samalla kai itseltäni
se oli ku kuurupiiloo, mut kukaan tullu ettii
riippu musta kuinka kauan haluun ajelehtii
luulin hetken, et näkymättömyys on supervoima
ja varmaan oiski, jos osais sitä kontrolloida
mut en osannu, ja siks ehkä mun käsi studas
ku peilikuvas, mun naama alko feidaantua
eikä luvas ollu mitään uutta, tiedän sen nyt
mun piti kasvaa, en mä haluu muuttaa mennyt
vaan tätä hetkee, estää ikonia hapertumast
osottava sormi syvällä mun silmämunas
Chorus
olin silmistä kadonnut, hajonnut
ja mun oksat taipuu
en sitä kellekään sanonut, halunnut
että muut tietää
olin maan alle vajonnut, hajonnut
ja mun huonot tuulet
ei saanu muille paljastuu
et olin kaatunut puu
Verse 2
viskipullos jäljel pohjat
mutta minusta ei sitäkään
siltä must tuntu, olin kapulaton rumpu
kykenemätön itsestäni pitämään
harvoin vereni on haaleet
ja mielen liikkeet aina ollu vertikaalei
joten jos kaadutaan, ni pysytään sit matalana
mut jos tunnen jotain, tunnen sen palavana
mut minkäs teet ku liekki miltei näkymätön oli
ja polku imi kohti pimeää
keskel mun sydäntä se jättimäinen lovi
teki kokoajan kipeämpää
sitä tunnetta turruttelin vinkku tolkut
ku tykittelin Monkeyl utopian kinttupolkui
ja mietin huomasko kukaan muu?
ku ei tullu ääneen sanottuu
Chorus
olin silmistä kadonnut, hajonnut
ja mun oksat taipuu
en sitä kellekään sanonut, halunnut
että muut tietää
olin maan alle vajonnut, hajonnut
ja mun huonot tuulet
ei saanu muille paljastuu
et olin kaatunut puu
C-osa
hereille havahduin ku vika lehti putos
ei toiset nähny sisään ja mä en nähny ulos
ei sitä huomannu kukaan muu?
ku ei tullu ääneen sanottuu, olin kaatunu Puu
