Pyhimys – Muistuta mua
Lainatkaa joku giljotiinii, meil on juhlat
Hitsi mikä pitsihääpäivä näin se tuhlattiin
Suuret unelmat ne saippuakuplat,
vaan satuttava sanavarasto me niillä tuplattiin
Kuka keijo mitään valoja vanno?
Nolla kivenmurikkaa meijän taloon mä kannoin
En yli kynnyksen sua,
en koiranpentua hankkinu
Hapertunein langoin vaan
toisissamme roikutaan, marjonettipari
Pöydällä käpykakku, symbolinen kari
Black helvet, sun samettinen sari
Oon silti aina tässä kylmä taikka vari
Jos meidän rakkaus alkaa rappeutua
muistuta mua, muistuta mua
et haavoja on ennenki ommeltu
jos tulee päivii kun sä itket mua ja mä itken sua
muistuta mua, muistuta mua
et kyyneleit on ollu myös onnesta
muistuta mua
Muistuta mua, voitsä muistuttaa mua, baby, muistuta mua
On turha valehdella et puhuisin totta vuoksesi
Tuttua polkua taas hoipertelen luoksesi
Oot mun pitkospuut yli suon
Rikkinäisen repaleisen miehen sun syliin tuon
Sattuipa sopivasti, dementia iski
Mun huolii kuuntelee vaan Glenfiddichin viski
rasvamaksa makee, oon pateettinen paté
saa pahempaa paskiaista hakee, asteriski
Raskasta retoriikkaa, ei mitää asiaa
Pelkkää politiikkaa, silkkaa diplomatiaa
Pillitetään poteroissa, asemasotaa
Mut historiaa ei saa ikin ikin unohtaa
Jos meidän rakkaus alkaa rappeutua
muistuta mua, muistuta mua
et haavoja on ennenki ommeltu
jos tulee päivii kun sä itket mua ja mä itken sua
muistuta mua, muistuta mua
et kyyneleit on ollu myös onnesta
muistuta mua
Sä rakastit mua, ku mä en rakastanu itseäni
En tajuu miten sen oon voinu peittää itseltäni
Elän elämääni itsekkäästi itsenäni
Ja pidän fiilikset visusti aina itselläni
Rakastit mua, ku mä en rakastanu itseäni
Ja jotenki sen silti salasin kai itseltäni
Muistuta mua, etten ihan niin itsekkäästi
pitäis huolta aina vaan itsestäni
Jos meidän rakkaus alkaa rappeutua
muistuta mua, muistuta mua
et haavoja on ennenki ommeltu
jos tulee päivii kun sä itket mua ja mä itken sua
muistuta mua, muistuta mua
et kyyneleit on ollu myös onnesta
muistuta mua
Muistuta mua, voitsä muistuttaa mua, baby, muistuta mua