MELO – Moncler

                            Välillä must tuntuu vaa,
Et ainoo mikä mua lämmittää on mun monclerin untuva,
En tiiä mist tää kaikki viha kumpuaa,
Mut on päivii joiden ohi ois parempi vaa nukkua,            

                            On päivii ku mun pitää olla yksin,
On päivii ku mun pitää saada kaikki,
On päivii ku mä oon niiku oon nytkin,
Yksinäinen mut en yksin,            

                            Oon tehny kaiken mitä teen aina sata lasis,
Oli se sit musaa tai sukas gramma hasist,
Normijäbä ei oo siisti mut mä oon aika tavis,
Tykkään pelaa pleikka ku en enää waildaa ladis,            

                            Mun pitää pitää kiinni mun imagost,
Lay low huppu pääs aina ku pihal on,
Jos koittaa osuu suurimpii tähtii voi tulla alas niiku ikaros,
Ja sillo peilissä vika on,            

                            Mä oon nähny nousun mä oon nähny laskun,
Mä oon  pupunkorvat nähny pakatut taskut,
Nähny miten mennä nollast sataa ilman mitää tolkkua,
Ja sadasta nolla niiku mitää ei ois ikin ollukkaa,            

                            Shoutout broski se ei voi enää mennä bäkki bäghdädii,
Ku äijät sääti kokoo nii et näytti snäpbäkilt,
Välil mietin onks tää unta ku oon bäkkäril,
Ja mun vanhat idolit käyttäytyy ku bändärit,            

                            On juttui mitä en uudestaa tekemään mee,
On juttui mist oon saanu jo PTSDn
Välil sattuu mut sellast sattuu tekevälle,
Pelin henki on et välil tää vaa menee tällee,            

                            Eikä mikään tuu ikin ilmaseks,
Muistan miten ne nauro ja miten ne meni hiljaseks,
Ja hiljasuudesta mä tiesin et se kirpasee,
Ku oot jumis pohjalla ja joku pääsee pinnalle,            

                            Taivas on harmaa mutta seteleis on värejä,
En buffaa seinii vaik mä irrotanki tägejä,
Välitin enne vähän nykyää välitän vähemmän,
Mitä muut kelaa siks nyt leuka pystyssä voin kävellä,