Louhi Fatt – Fakitteist
Verse 1
Rähjäset farkut, likanen flanelli.
En oo suomiräppiklisee,
mut jos haluut niit mä kilautan kaverit.
Mä oon fuusio countryst, rockist,
räpist, popist, moni jäbist
olis ulapalla siitä mitä edustan.
Ynnäät kaiken: oon kovin räpis.
Ku alotin mun läpät oli nastyy, boy.
Mä sanotin mun biisit aina classil, boy.
Ku ne tajusi, mä sieltä pois pääsin, boy.
Olin nii rap shit, high life, aina
Et tajusin et biisit oli trashii, boy.
Sit halusin vaa tehä lisää äkkii, boy.
Nyt yhtäkkii menikin vuosia,
enimmäkseen kuosissa.
Mä teen studiol hommii, mä graindaan.
Sekotan genrejä, pala tuolt, pala täält,
Louhi Fatt, kuvio toimii ku maailmat
yhdistyy nii et se kuullostaa multa.
Mä teen kaiken niin taiteen nimeen,
et nää muut ei pärjää vaikka ne ulostais tulta.
Vaikka miten koittasin rauhottuu, pitää taukoo,
mut mun energiatasot ei anna periks.
Mä haluan vaan laukoo, pennust asti tullu auottuu
synnytin haloot, otin sen mun tavakseni.
Aina muita jallitin, et kasvoi omat pallini.
Usein meni yli, ja se meinas tulla kalliiksi.
Mun piti oppii kanavoimaan, haluu paukutella,
ja se johti siihen että nyt on priimaa lautasella.
Chorus
Lapsena halusin olla artisti, mä otin selvää
mitä siihen tarvitsi ja hankin ne.
Oman tieni sillon valitsin, mä oon räppärinä nartisti.
Omast mielest yks parhaist täällä, fakitteist.
Vaikka elämässä harmitti, mua teininä jo varsinkin,
mä en antanu mun jäädä siihen satimeen.
Siitä asti täällä vallitsi mun halu olla artisti,
joka ei muita kummarra tääl, fakitteist.
Verse 2
Kun mä pentuna opettelin, vedin sekundaa monet setit.
Ahmin kulttuurii nii kauan et mult tuli korvista ulos tää koko peli.
Mä tiesin et mun oli tehtävä ite,
mietin et jos vaikka ehkäpä siten,
Suomeski olis taso, vedän tän niin et,
muiden on pakko tehä enemmän biisei.
Lisää kilpailuu, mä sanon mitä sylki tuo, sä kimpaannut.
Mä pyllistän jokaiseen ilmansuuntaan,
ja katon että mitä sieltä ilmaantuu.
Mut jotenki aina mä selvisin flaidaamat,
löysin oman paikan.
Mä opetin taitavaks itteni laittamaan,
sanoi kovaa graindaan.
Mä en osaa maindaa, en välittää mitä muut puhuu tääl.
Ku välillä pelleil on jutut pääl, mä hävitän paskat ja huhut täl.
Millä mä kehitin itseäni jo teinin,
Mä purin mun tunteet ja fiilikset tähän,
ja ammensin sitä mun peilin.
Jotkut leikittelee, mulle tää on aina ollu vakava juttu.
Kehitin minäni itse ja jokasen riimiparin sisältä annan vaa kumpuu.
Emmä tarvii ku hakkaavat rummut,
sanat saa tuntuu sydämes asti.
Mahtavan tuntust ku haastavat jutut,
on läsnä ku mä annan kynälle tahtii.
Ja siitä asti ku tupla V mut otti suojaan,
sanoin et mukaan meen, te voitte luottaa,
et kun saan vaihteen silmään, pidän huolta,
et pidän tän taiteen nimes ja siitä huomaa.
Et mä tiedän mitä mä teen, ja sen kuulee et teen mitä pitääki.
Minne pääsen on vaan siitä kii et mitä täst ees, mis on mun sivellin?
Mä maalasin oman tyylin ja nyt Juke tekee siit biisei,
muiden päät pistän kiinni ja sen on sillä siisti.
Mä en tyydy vähempään ja meillä on siitä diili,
et mikään ei riitä ikin, joten pyydän et mieleen pistä nimi.
Ku mä pistän nää biisit tääl listahitiks,
ja siitä pidän kiinni.
Siitä asti kun, alotin, sanotin ekat biisit,
mä jo varotin, kaaos on sekast kiinni,
mun paloni katosi, sekasin,
mä menin, hajosin palasiks, venasin
Et löydän tahtoni takoo niit, revanssi.
Aloin vartoo et koska on mun vuoro,
sanoo et mitä mä kelasin.
Nyt on aika makaa siin minkä mä petasin.
Ja jos V tän kuulee, teen tän sulle.
Ku alunperin uskoit et vedän kunnes,
mun bensa loppuu eikä enää kulje,
ku jälel ei oo muuta ku enää tunne,
Et kaikki on sanottu ja sanotettu.
Nyt mä täytin tankin mun sydänverel,
ja yhä menen, mä teen tän ku
tää on kerran alotettu.
Chorus
Lapsena halusin olla artisti, mä otin selvää
mitä siihen tarvitsi ja hankin ne.
Oman tieni sillon valitsin, mä oon räppärinä nartisti.
Omast mielest yks parhaist täällä, fakitteist.
Vaikka elämässä harmitti, mua teininä jo varsinkin,
mä en antanu mun jäädä siihen satimeen.
Siitä asti täällä vallitsi mun halu olla artisti,
joka ei muita kummarra tääl, fakitteist.
