Kapasiteettiyksikkö – Lähdössä
Verse 1 (Tasis)
Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
Ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis
Surisinko, ja jos surisin, kestäiskö ruumis
Mut mä en pysty itkemään
Mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu Kaupattu pois. En tiedä miks, mut mul nauraa suu
Mut pala kurkussa mä kidun
Tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla
En voi koskee sua enää illal. Sä oot poissa
mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa
Kaikki yhteiset arjet. Yhteiset lomat
Yhteiset rauhat ja yhteiset sodat
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä
ei pysty oikeen oleen kun yhtäkkii ei yhteistä ookkaan
Kerto
Sä lähdet enkä tiedä et tuutko enää takaisin
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet vaikka tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
Tuu takaisin.
Verse 2 (Uniikki)
Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa
Mun on lähdettävä pois ettii jotain parempaa
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaan
tiedä et kuka, ja nyt joudun elää sen kaa
Ja nyt haluun vaan kauas kauas pois täältä
Haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks
Ja taas löydän itteni uudesta risteyksest
Ja ku löydän sen tien mis saan sen liekin palaa
taas mun sydämeen.
Sit vast on mun aika palaa
mut ny mä lähden
Kerto
Sä lähdet enkä tiedä et tuutko enää takaisin
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet vaikka tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
Tuu takaisin.
Verse 3 (Andu)
Mutsi on lentoemäntä, mun hullun kurises perheessä
Faija on sukellusveneessä rakkauden valtameressä.
Joten kaiketi se on mun veressä, en viihdy pitkää aikaa yhdes medessä.
Jo paluu matkal mä mietin seuraavaa lähtöö
ja vaihdan kämppii vuoden välein saamatta häätöö.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii
ku maisemat vaihtuu fast forwardil.
Eteläisimmäst laaksosta pohjosimpaan tunturiin,
itämaisesta eksotiikast länsimaiseen kulttuuriin.
Pitää vaa toivoo, et kaunotar kestää kulkurii,
vaik ero välil pahalta tuntuuki.
Mun on vaan vaikeet pysyy paikoillani
En oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani.
Nään kyl itseni sun kanssa aloillani,
ja meil on talo ja niin edelleen, mut nyt mä meen.
Kerto
Sä lähdet enkä tiedä et tuutko enää takaisin
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet vaikka tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
Tuu takaisin.
