Iso H – Lähelle on pitkä matka
Verse 1
Useemman vuoden ollu täl samalla taipaleella,
mut jokanen reissu alkaa ekalla askeleella.
Ja täs vilinäs ittensä hukkaaminen on helppoo,
ja välillä on vaikee saada mitää selkoo.
Tietysti kävi tavanomasta huonompi flaksi,
en kadonnu kertarysäyksellä, vaan, hitaasti.
Ku jotain puuttuu, yleensä sitten vasta herää,
ja jos haluu takas, on, vaa lähettävä perään.
Helpointa on pullon pohjalta itteensä ettii,
täl matkal on tarvinnu muutaki ku näyttötsettii.
Enkä oo matkustelevaa sorttia vieläkään,
vaik kävin Nykis tsiigaa, mut emmä kyl ollu sielläkää.
Ittensä ettiminen on kyl aikamoinen klishee,
jotenki tottunu vaa, jatkuvaan ettimiseen.
vaa tsägällä törmäsin, itteeni istumassa,
sopivasti lentokentän vieressä, Seutulassa.
Kerto
Lähelle on pitkä matka,
ja vielä paljon kulkematta.
Itteeni vuosii vedättäny,
mut edestä löytää, minkä taakseen on jättäny.
Lähelle on pitkä matka,
ja vielä paljon kulkematta.
Itteni vihdoin herättäny,
ja edestä löysin, minkä taakse oon jättäny.
Verse 2
Askel eteenpäin ja kaks taakse,
joskus on välttämätöntä kääntyy vaan jatkaakseen.
Laitettava jalkaa, sen toisen jalan eteen,
taakse jääny tulee vastaan, vaik toisin kuvittelee.
Ympäri mennää ja yhteen tullaan,
ei auta jäädä tsiigaa liikennettä kadunkulmaan.
Ja vaikka matkalle on äärimmäisen helppo juuttuu,
vasta ku palaa takas, tajuu kui ite muuttuu.
Meil on taipumus ajatukset paikalleen köyttää,
mut jos et koskaa eksy, sua ei voi ikin löytää.
Harvemmin sitä kompastuu ensimmäiseen kiveen,
ja tie on kuoppane, ku kaivoin kuopat iha ite.
Hyvässä lykys välillä risteyksessä seistään,
pala marmorii, joka omakuvaansa veistää.
Tekee terää repästä eikä vaa kiertää kehää,
ku kaikki kuollaan joskus, mut harvat oikeesti elää.
Kerto
Lähelle on pitkä matka,
ja vielä paljon kulkematta.
Itteeni vuosii vedättäny,
mut edestä löytää, minkä taakseen on jättäny.
Lähelle on pitkä matka,
ja vielä paljon kulkematta.
Itteni vihdoin herättäny,
ja edestä löysin, minkä taakse oon jättäny.
Verse 3
Paljon mun varalle on lisää yllätyksii?
En eti enää vastauksii, vaa lisää kysymyksii.
Vihdoinki saanu tän ettimisen hallintaan,
mun heimo nimelt matka, jätin lompakon Tallinnaan.
Äässi edel puuhun, eteenpäin vaik takaperin,
löysin mut tieltä, jota kuljin sen välttääkseni.
Pikamatkan vauhdil, maratonii vääntämässä,
mut iisimpi neuvoo toisii, ku muuttaa elämäänsä.
Kerto
Lähelle on pitkä matka,
ja vielä paljon kulkematta.
Itteeni vuosii vedättäny,
mut edestä löytää, minkä taakseen on jättäny.
Lähelle on pitkä matka,
ja vielä paljon kulkematta.
Itteni vihdoin herättäny,
ja edestä löysin, minkä taakse oon jättäny.
