Aivovuoto – Odotin että
Verse 1
Vaik just katoin kelloo, katoin kelloo uudestaan.
Siinä pyörin kun oisin mestoilla muuten vaan.
Ollut jotenkin hyvin lukossa,
ainutlaatunen fiilis, et jotain vois olla tulossa.
Epämääränen odotus, kun Godot;
just mite ukkoskelillä vaivannu kumma kolotus.
Omiin suuntiin syventyneenä tyypit ohittuu,
kadun ihmiset lomittuu, stoorit monistuu.
Elämä on niin matrixmaista;
käännyin kattoo punapaitasta naista.
Niin seiffi et voi olla, ettei mikää pieleen mee,
siks uskalsin vilkasta yli kielekkeen.
Chorus (Draama-Helmi)
Että saisin taas nähdä mä sun,
että muistaisin unhoitetun,
odotin pitkän illan,
turhaksi tiesin sen
Verse 2
Maapallo vaan pyörii, koska avaruus.
Hidastuminen nopeutuu, eskalaatio ei tapahdu.
Mitään ei opi, vaikka muistelee menneitä,
ehkä mun hetki meni joskus wayback.
Odotus, joutavin osa elämästä.
Fyysisesti tässä, ei henkisesti läsnä.
Taakse jääneet, ei löytyny enää edestä.
Kivilinna kävi vetosaksi keskenään.
Aurinko uppos kun sementtinen mustekala,
eilisen ilot tummu polveen jo mustelmana,
valot syttyy, ilmakehä on jo himmennyt,
palkit nollassa - vielä toivoin et ilmestyt.
Chorus (Draama-Helmi)
Että saisin taas nähdä mä sun,
että muistaisin unhoitetun,
odotin pitkän illan,
turhaksi tiesin sen
Verse 3
Sulta venaan vaa valmista tilaisuutta ulkostaa elämäni hallinta.
Mullista mun maailma, kun en ite viiti.
Istuin rappusiin , pölyseen lasiin piirsin.
Kaaottiset kuviot: Kirkkovene, timantti.
Jos koitit koodaa, en tiedä, luuri simahti.
Epäselvää miten kaiken hävitin,
tuntisinko sua ees, jos nyt viimein näkisin?
Minuutit juoksi hitaina kun nipa Siwasta.
Mihin uskoo, jos pitsankin voi pilata?
Tajusin ettet tuu, ennen ku oon joku muu,
eikä musta sun takii mitää muuta tu
Chorus (Draama-Helmi) X 2
Että saisin taas nähdä mä sun,
että muistaisin unhoitetun,
odotin pitkän illan,
turhaksi tiesin sen
