Verse
Mikään ei muutu, vaikka sama pääs loppuu,
tuli tää uus just. Lupaan et mikään ei muutu.
Lohtuu luu kourassa, monkey vaan,
totuus hankitaan, yksilö, huutaa tyhjiöö, silti vanki maan.
vakuumi ei tuu avuksi.
sen tajusit, mitä halusit,
muut luukut sulkee ja umpikujan skidit, molemmat päät cul de sac.
Selkään siivet - tosi pahat kasvukivut.
Ötökän kova kuori, pehmee sisus.
Huomaa muutoksen; uus kulma kaikkeen.
Ohi toukkavaiheen tai mee onkaloon takasin taas, kylvää apatiaa.
Herää vieressä kuivuvan kotelon,
rikkoo neljännen seinän, särkee lokeron.
Kumma kulma, tilaisuuden ja tahdon summa.
Rotoskooppinäkö, turva,
en tiedä miks lennetään päin tulta.
luulin et tää oli tässä - ulottuvuus ainoo ja paras,
mut se mitä oli, jäi tonne alas.
Oops, sun pään sisällön grillas, käänsi
kolmen kilon käämi.
Tulkitsin tarpeet väärin;
läpi mun pääni päivitetyn olennon ääni.
Väljässä köydessä kiikkunut,
alkaa tuntuu jonkun lajin liikutus.
Ekaks, en oo ollu kellekään velas.
Tää on ihan muuta mitä kelas.
Tää on joku uus.
Muu versio versoi.
Jos ennalta kertois,
todeks arvannu en ois.
