Pop Smoke
Meet The Woo 2
Republic Records, Universal Music Group & Victor Victor
New Yorkin Brooklynista ponnistava 20-vuotias Pop Smoke, oikealta nimeltään Bashar Jackson, teki läpimurron viimevuotisella debyyttisinkullaan Welcome To The Party. Ote bängereiden julkaisemisesta ei ole hellittänyt sen jälkeenkään: karismaattisen äänen omaava nuori mies julkaisi toisen mixtapensa Meet The Woo 2:n alle vuoden sisään esikoisteoksestaan. Levy on oikeastaan täydellinen jatkumo edelliselle levylle soundin puolesta, sillä se kuulostaa aivan samalta kuin edellinen. Useimmiten artistin tyylin kehittyminen on tärkeää, mutta kun uutta tulokasta käytännössä vasta esitellään maailmalle, niin soundin muuttaminen ei ole vielä olennaista.
Hiphopin maailmassa Pop Smoke on freesi tuulahdus drill-musiikkia, jota myös 22Gz, Sheff G ja Sleepy Hallow edustavat Brooklynissa. Musiikkityyli on viime aikoina ollut nosteessa etenkin Englannissa, vaikka se saikin alkunsa Chief Keefin, Lil Durkin ja G Herbon kotikulmilta Chicagosta. Funkmaster Flexiä lainaten tämä kuulostaa takaisinheitolta niihin kun DMX, M.O.P. ja G-Unit tekivät tuloaan. Kun kuuntelee Pop Smoken ensimmäiseltä levyltä kappaleen PTSD niin voisi helposti kuvitella, että mikissä on itse 50 Cent.
Itsevarmuutta eikä kunnianhimoa nuorelta jannulta ei myöskään puutu ainakaan lyriikoiden perusteella. Esimerkiksi Christopher Walking -singlellä mies kruunaa itsensä uudeksi New Yorkin kuninkaaksi. Samaa titteliä ovat aiemmin havitelleet muun muassa Fat Joe, Big Sean ja Cardi B, jotka ovat menestyksekkäästi ottaneet skenen haltuun ainakin hetkellisesti. Jos johonkin pitäisi verrata, niin Pop Smoke edustaa 2020-lukua siinä, missä 50 Cent edusti 2000-luvun alkua klubimusiikillaan. Vertauksessa ei mennä ihan hakoteille, sillä Pop Smoke kuunteli varttuessaan juurikin 50 Centiä, Rick Rossia, Meek Milliä, Jadakissiä, Nasia ja Jay-Z:tä.
Lyriikat eivät kuitenkaan ole se päällinen asia, mihin herran musiikissa pitää kiinnittää huomiota. Sanoitusten sijaan olennaisempia ovat fiilis ja energia, jotka kappaleista irtoavat. Biitit, jotka ovat pääosin niin tällä kuin edellisessä mixtapella 808MeloBeatsin tuottamia, toimivat Pop Smoken karismaattisen äänen lisäksi avaintekijöinä.
Lempikappaleita on vaikea vielä todeta, sillä levy vie kuuntelijaa mennessään kuin pässiä narussa. Invincible, joka toimii mixtapen introna, kiinnittää huomion viulubiitillään tehokkaimmin. Kuitenkin eniten plussaa on pakko antaa siitä, ettei Pop Smoke tarvitse muita kuin itsensä mikkiin saadakseen biisit potkimaan. Levyä virkistävät feattikappaleet Quavon, A Boogie Wit da Hoodien, Fivio Foreignin ja Lil Tjayn kanssa, mutta samalla ne tuntuvat heikoimmilta lenkeiltä. Hyvänä lisänä levyllä on mukana aiemmin julkaistu viraalihitti Dior sekä Lil Tjayn tuella työstetty War.
Onko tässä uusi mixtape-kentän messias tai yksi alkavan vuosikymmenen isoimmista artisteista? Se jää nähtäväksi. Kyseessä on kuitenkin erittäin eheä kokonaisuus, eikä valittamista näin kovana fanina ole. Toivottavaa tulevaisuudessa on, että Pop Smoke kokeilee hieman eri tyylejäkin, mutta näillä eväillä mennään kohti tämän vuoden Ruisrockin esiintymistä katsomaan!
